TARINAMME
Hyvä lukija,
Kun katson taaksepäin, näen tosi paljon muutakin kuin yrityksen. Näen rohkean ja ilahduttavan, määrätietoisuudella kirjoitetun tarinan. Chéloinin tarinan, joka on syntynyt sellaisten ihmisten kannattelemana, jotka päättivät uskoa ja astua polulle kanssani.
Intohimo ja suuri unelma
2010-luvun alussa minulla oli hyvä työ teknologia-alalla, mutta silti jotakin tosi olennaista tuntui puuttuvan. Sydämeni on aina sykkinyt luovuudelle, erityisesti sisustussuunnittelulle, ja valtava unelmani oli työ sisustussuunnittelijana.
Niin sitten uskaltauduin viimein rotkon reunalle ja hakeuduin opiskelemaan alaa paikalliseen IngmanEdu-oppilaitokseen. Ensimmäisenä päivänä tapasin kuitenkin itseni luokasta, joka oli täynnä kangaspuita – voi ei, olin varmaan mokanut jotain! Ja niinhän sitten paljastui, että koulutus oli etupäässä tekstiilimuotoilua – enkä minä ollut peruskoulussa saanut edes lapasia valmiiksi!
Tuolloin – vähän väärässä koulussa seisoessani – jouduin valintatilanteeseen: käännynkö kannoillani vai heittäydynkö. Onneksi opettajani Raija Kanniainen rohkaisi minua olemaan luovuttamatta. Raija sai minut ymmärtämään, että se, etten tiennyt liikaa mistään, saattoi olla juuri vahvuuteni – nyt mikään ei myöskään rajoittanut tekemistäni. Ja niin päätin heittäytyä.
Tärkeänä ja ratkaisevana hetkenä nään tehtävän, jossa jokaisen tuli kutoa villainen peitto, johon suosikkipaikkani metsä tuntui luontevalta paikalta lähteä hakemaan inspiraatiota. Kävellessäni korkeiden kuusten alla – kivien, sammaleiden ja kaarnanpalojen keskellä – ideat alkoivat sinkoilla. Halusin designini kantavan metsän hiljaista voimaa, ja niin päätin luoda elävän, valoa varjojen kautta heijastelevan pinnan. Kun irrotin työni kangaspuilta, onnistuin yllättämään jopa itseni.
Rohkaisun johdattamana
Olin kutonut tekstuurin, joka oli täysin ennennäkemätöntä myös muille. Minulle on luonteenomaista ajatella laatikon ulkopuolelta, mutta peittoa kutoessani oivalsin jotakin olennaista – sen sijaan, että miettisin, millainen tekstiilin pitäisi olla, aloin pohtia, mitä se voisi olla! Ja se muutti kaiken – juuri niin kuin opettajani oli aavistanut.
Valmistumiseni jälkeen päätin seurata unelmaani, ja aloitin Helsinki Design Schoolissa, jossa opinnot keskittyivät täysin sisustussuunnitteluun. Koulussa villainen peittoni sai pian huomiota arvostetulta suunnittelijalta – tulevalta mentoriltani – Kaisa Blomstedtilta. Kuulen hänen sanansa yhä mielessäni:
”Satu – sinusta ei tule vain sisustussuunnittelijaa. Luomuksesi on todellinen helmi, ja me keskitymme siihen nyt yhdessä.”
Niin Kaisa otti minut ja peittoni siipiensä suojaan, ja tuo rohkaisu ja vankkumaton usko toimivat myös kompassinani, kun lopulta uskaltauduin ottamaan haparoivat ensiaskeleeni kohti yrittäjyyttä. Vuonna 2017 työni esiteltiin yleisölle kotimaan merkittävimmässä designtapahtumassa Habitare-messuilla. Näin starttasi matkani maailmalle.
Chéloinin alku
Eipä aikaakaan kun tekstiilini alkoivat löytää tiensä koteihin ja julkisiin tiloihin eri puolille maailmaa. Tuntuihan se ristiriitaiselta – olin kuin astunut polulle, jota en koskaan suunnitellut, ja se näytti osoittautuvan juuri siksi, jota minun kuuluikin kulkea. Mutta ei se ollut pelkkää ruusuilla tanssimista – tein paljon töitä ja usein myös hyvin yksin. Mutta aivan kuten elämässä usein käy, kohtalo puuttui peliin. Tapasin Annen vuonna 2025.
Anne – kokenut moniosaaja ja myös Helsinki Design Schoolin kasvatti – etsi tuolloin mahdollisuutta päästä osaksi jotakin merkityksellistä – samoin kuin minä tismalleen samaan aikaan etsin rinnalleni tyyppiä, joka jakaisi visioni. Tunnistimme toisemme heti sielunkumppaneiksi – yhdistihän meitä paitsi intohimo muotoiluun ja sisustukseen, myös vahva arvopohja ja oikeamielisyys.
Vahvuutemme täydentävät toisiaan saumattomasti, ja Anne tuo mukanaan valtavasti osaamista mm. yrittäjähenkisyydellään. Ensimmäinen mielikuva minusta oli Annen mukaan “hieman hullu, omia polkujaan kulkeva tyyppi” – eikä se ole ihan tuulesta temmattukaan! Epäilemättä juuri tämä luovuus ja halu heittäytyä tuntemattomaan saivat Annen yhdistämään voimansa kanssani.
Ja yhdessä meistä tuli Chéloin, jonka alla kannamme nyt eteenpäin sitä samaa intohimoa ja rohkeutta, josta tämä matka sai alkunsa.
Matkan varrella tapaamillemme ihmisille – erityisesti Kaisalle
Kun näen luomustemme kohottavan tiloja ja tuovan niihin lämpöä, kauneutta ja luonnetta, rinnassani läikähtää ilo. Ei siksi, että olisimme ”breikanneet”, vaan siksi, että uskalsimme rohkeasti tehdä tästä kaikesta totta. Mikään tästä ei olisi kuitenkaan mahdollista ilman niitä ihmisiä, jotka ovat uskoneet minuun tällä matkalla.
Olen syvästi kiitollinen teille kaikille – ja aivan erityisesti edesmenneelle, tuolloin jo vakavasti sairaalle mentorilleni Kaisalle. Vaikka hänen vointinsa heikkeni, Kaisa ei halunnut kuormittaa minua kertomalla sairaudestaan, vaan valitsi keskittyä täysin minuun ja tuotteeseeni. Koen tuollaisen pyyteettömyyden poikkeukselliseksi – ja suurella varmuudella se myös muutti koko elämäni.
Vaikka Kaisa ei enää olekaan täällä keskuudessamme, tulee hän olemaan aina läsnä – muistot Kaisasta on talletettu Chéloinin sydämeen ja jokaiseen luomukseemme.
Parasta kaikessa on, että tämä on vasta alkua.
Niin kovasti kiitollisena,
Satu
Perustaja, osakas
